tiistai 31. maaliskuuta 2009

Pieni peitto


Tälläinen siitä sitten tuli. Peitto matkaa nuoremmalle lapsenlapselleni (ikää nyt 3 kk). Vielä en ole häntä päässyt näkemään (kuvissa kylläkin), kun välimatkaa on sen verran paljon. Ylpeät täti ja setä pääsevät veljensä vauvaa pääsiäisenä ihastelemaan ja saavat sitten viedä mummolta tuliaisia.

Vielä pitää huomenna peitto pingottaa, että asettuu kunnolla muotoonsa. Reunan nirkkovirkkauksen tein kahteen kertaan. Aluksi ajattelin tehdä sen harmaalla langalla, mutta se loppuikin kesken, kun reunaa oli jäljellä vajaa 20 cm. Raitalankaa oli jäljellä reippaammin, joten purin ja tein sitten uusiksi.


maanantai 30. maaliskuuta 2009

Puikoilla nyt

Tälläistä on puikoilla tällä hetkellä. Enemmän sitten kun valmistuu.



sunnuntai 29. maaliskuuta 2009

Toinen musta pipo

Vaikka tyttären pipoa kutoessa vannoin, etten enää ikinä tee noin ohuesta mustasta langasta yhtään mitään, täytyi kuitenkin pojallekin vielä ohut pipo kutoa. Joustinneuleosuus meni suhteellisen helposti, mutta kavennusten kanssa oli taas purkamista ja tuskailua. Miten voikaan musta lanka imeä kaiken valon itseensä? Mutta voitolle kuitenkin pääsin ja pipo valmistui.



Lanka: Bambino Ull
Puikot: alumiiniset pyöröt 2,5 mm
Malli: Käänteinen
Langanmenekki: 69 g

Sängynpeiton poikanen


Ennen pojan pipoa oli kädet tyhjänä ja päätin aloittaa jo jonkin aikaa suunnittelemani ikuisuusprojektin: päiväpeiton isoäidin neliöistä. Ainakin näin aluksi yritän upottaa tuohon kaikki Nallen jämät. Kätevää, kun tuossa voi hyödyntää ne pienen pienet nyttösetkin. Varmaankin joudun jossakin vaiheessa turvautumaan uusiinkiin keriin, mikäli tahdon peiton valmiiksi saada. Tai sitten siitä tulee todellinen ikuisuusprojekti odotellessani uusia jämiä.

Neliöiden virkkaaminen on kivaa, mutta langanpäiden päätteleminen ei sitten niinkään. Mutta yritän tuota päättelyurakkaakin tehdä koko ajan - ei tunnu niin kovalta hommalta siten. Valmiina on nyt 17 neliötä, langanpäät pääteltyinä ja höyrytettyinä.


lauantai 28. maaliskuuta 2009

Lanka kerällä


Lauantaiaamun alkajaisiksi kerin toissapäivänä värjäämäni langan. Vähän oli sotkuja vyyhdissä, mutta yllättävän helposti ne selvisivät kuitenkin. Sievät kerät; mitähän noista tekisi?



Nyt kutomaan pojan pipoa, eilen illalla sain sen hyvälle alulle.

torstai 26. maaliskuuta 2009

Väriä lankaa


Kool Aid -pussit on minulla seisseet kaapissa jo liki vuoden. Viime keväänä yhden kokeiluvärjäyksen tein, mutta innostus ei ole sitten riittänyt enempää. Nytpä päätin ottaa kerän valkoista 7 veljestä ja uittelin sitä väreissä. Lopputulos nyt on mitä on; vähän liikaa jäi vaaleita kohtia ja toisaalta rajakohdista tuli liian tummia, sellaisia ikävänvärisiä. Mutta kaipa tuosta jotain voi kutoa joskus. Vyyhti on nyt kuivumassa, hauska nähdä miltä se kerällä sitten näyttää.



Tyttären pusero valmistui eilen illalla. Kunhan neitokainen tulee koulusta täytyy yrittää ottaa kuvia. Eilen illalla sovitteli ennenkuin olin langanpäät päätellyt ja ihan kivalta näytti. Oli muuten aika hieno tunne saada villapaita valmiiksi eikä ollut ommeltavana yhtään saumaa.
Käväistiin tyttären kanssa pihalla kuvaamassa, kun on niin kaunis auringonpaiste. Mutta ei siellä kovin lämmin ollut ja malli alkoikin palella aika äkkiä. Takaapäin kuva on napattu kun tytär kiirehti jo sisälle lämpimään.



Lanka: Novita Samos Lollipop
Puikot: Knit Picks pyörö 4,5 mm
Malli: omasta päästä
Langanmenekki: n. 420 g

keskiviikko 25. maaliskuuta 2009

Puran, kerin, kudon


Tyttären puseroa olen kutonut ja purkanut moneen kertaan. Milloin ei leveys ole ollut kohdillaan, milloin raidat väärässä kohdassa. Haluan, että voin sitten puseroa tytön päällä katsoa hyvillä mielin eikä tarvitse harmitella miksi en tuotakin juttua korjannut. Onneksi Samos on helppoa purkaa ja nopeaa kutoa.

Nyt olisi pusero toista hihaa vailla, eilen illalla myöhään valmistui eka hiha. Aamulla ennenkuin tytär lähti kouluun suoritin pikaisen sovituksen ja hyvältä näytti. Joten jos teen toisen hihan samoin kuin ensimmäisen niin ehkä selviän purkamatta. Kutakuinkin kaikki muu onkin tuossa puserossa tehty vähintään kahteen kertaan.

perjantai 20. maaliskuuta 2009

Puikoilla vaaleanpunaista


Vastoin tapojani on nyt puikoilla yhtä aikaa kaksikin työtä. En oikein osaa keskittyä useamman työn yhtäaikaiseen tekemiseen. Nyt pitää kuitenkin saada nuo tilatut sukat valmiiksi ja sitten voin jatkaa puseron tekemistä tyttärelle.




Tyttären puseroon en löytänyt ohjetta, joten päätinpä sitten yrittää tehdä ilman. Siitä onkin aikaa, kun mitään isompaa työtä teen ilman ohjetta. Nuorempana tuli sitä harrastettua useinkin, mutta nykyään olen vähän laiska laskemaan ja suunnittelemaan. Ahkerasti olen puseron tekelettä tyttärelle sovittanut ja ihan hyvältä toistaiseksi ainakin näyttää. Uusi kokeilu oli myös aloittaa ylhäältä, joten jännityksellä odotan millainen lopputuloksesta oikein tuleekaan. Nyt vaan pitäisi saada nuo sukat tuosta alta pois niin pääsisi jatkamaan tuota mielenkiintoisempaa työtä.  Onneksi on jo toinen sukka tekeillä.

Valmiit sukat

Sain sitten sukat valmiiksi. Langanpäätkin päättelin kerrankin samantien. Joten nyt pääsen keskittymään täysillä tyttären puseroon.


Lanka: 7 veljestä
Puikot: ebenpuiset sukkapuikot 4 mm
Malli: omasta päästä
Langanmenekki: n. 115 g

keskiviikko 18. maaliskuuta 2009

Se on valmis nyt!

Tässäpä tuoreet kuvat miehen neuletakista. Ja pääsi pipokin toiseen kuvaan mukaan.



Lanka: Novita Samos Lollipop
Puikot: Knit Picks pyöröt 4 mm ja 4,5 mm
Ohje: Novita Kevät 2009
Langanmenekki: takki n. 920 g, pipo n. 65 g

tiistai 17. maaliskuuta 2009

Lankainventaario ja ohjat hevoselle


Minua pyydettiin tänään kutomaan harmaa-pinkki-raidalliset sukat. Niinpä jouduin kaivelemaan lankavarastojani ja toteamaan, ettei pinkkiä lankaa löydy. Siis se siirtyi ostoslistalle. Kun kerran jouduin varastoja tonkimaan, päätinpä sitten punnita miten paljon sitä lankaa oikein löytykään. Ja yli 16 kiloa onnistuin esille kaivamaan - eihän sitä tiedä missä vielä jotain lymyää.

Tässä lankalaatikkoni sisältö. Tosin eihän ne kaikki langat tuohon laatikkoon mahdu ja sitten niitä löytyi lisää vähän sieltä ja täältä...


Iltapäivällä sain tarmokkuuskohtauksen ja ompelin vetoketjun miehen neuletakkiin kiinni. Vielä pitäisi ottaa kuvat siitä (siihen hommaan tarvitsen sitten uuden tarmokkuuskohtauksen). Kovasti on takki mieluinen miehelle. Itsekin olen tyytyväinen paitsi huppu ei oikein istu päähän, mutta harvemmin kai sitä tulee käytettyäkään.

Ja kun ompelukone oli kerran esillä tytön tullessa koulusta sain hänetkin innostettua ompelemaan uudelle keppihevoselleen suitset. Itse on ommellut kepparin avustuksellani ja nauhat suitsia varten ovat odotelleet jo ties kuinka kauan. Päädyin sitten vielä kutomaan i-cordina tämmöisen matosen:


Siitä tuli hevoselle ohjat ja toisen matosen jouduin vielä tekemään riimunnaruksi. Sillä aikaa tytär letitti uuden heppansa harjan.


maanantai 16. maaliskuuta 2009

Lankapostia


Kannatti urputtaa Novitalle väärinpäin kerityistä langoista (ainakin yhdet kerät Nallen Syksyä ja Polkkaa on mulla ollut nurinniskoin). Tänään posti kiikutti nämä korvaukseksi.



Itse sain valita kaksi kerää mitä lankaa haluan. Näitä värejä en ole vielä testannut ja kun sukkia syntyy tasaiseen tahtiin niin varmasti näille käyttöä löytyy.

Pipo kuin painajainen


Viikonlopun taistelin tyttären pipon kanssa. Mallineule oli uusi minulle, ei sinällään mitenkään vaikea, kun alkuun pääsi. Mutta musta löyhäkierteinen lanka teki hommasta haastavan. Heti kun pienenkin virheen teki ja joutui purkamaan tai silmukka tipahti olikin hommaa saada puretuksi/silmukka puikolle. Lanka meni herkästi säikeiksi ja kun ei sitten kunnolla edes nähnyt mihin sitä puikkoa tökkii oli tuloksena välistä epämääräinen möykky puikolla. Lisäksi piposta tuli aivan liian matala, joten jouduin purkamaan kavennukset ja kutomaan lisää korkeutta. Mutta tänä aamuna sain taistelun päätökseen ja lankakin riitti nipinnapin (ehkä noin metrin verran jäi ylimääräistä) - olin jo varautunut, että tänään täytyy käydä ostamassa toinen kerä.

Lanka: Bambino Ull
Puikot: Knit Picks pyöröt 3 mm
Ohje: Pinjan setti Ullasta
Langanmenekki: 50 g

Tyttären tultua koulusta suoritettiin sovitus ja kylläpä helpotti, kun todettiin pipo sopivaksi.

perjantai 13. maaliskuuta 2009

Uunituore pipo


Miehen neuletakista jäi sen verran lankaa, että tekaisin sitten takin kaveriksi piponkin. Ohje siihen olikin siinä takkiohjeen yhteydessä. 


Vetoketjunkin kävin takkiin vihdoin ja viimein ostamassa - saa sitten nähdä milloin saan sen kiinnitetyksi. Samalla ostin mustaa vauvalankaa tyttären pipoa varten; merinovilla ei varmaankaan kutita ja on ohuttakin. Malliksi olen ajatellut tätä. Täytyy nyt ensin tehdä mallitilkku ja hyväksyttää mallineule sitten vielä tyttärellä

torstai 12. maaliskuuta 2009

Jotain valmistakin

Eilen illalla valmistui isälle synttärilahjaksi tekemäni neulesetti. Toivottavasti on mieluinen. Nyt saa odotella vielä postitusta pari-kolme viikkoa. Kerrankin olen lahjan kanssa ajoissa.


Lanka: Nalle Four Seasons Syksy
Puikot: Knit Picks pyöröt 3 mm
Ohjeet: sukat ja kynsikkäät omasta päästä, kauluri Hugo Ullasta
Langanmenekki: n. 250 g yhteensä

maanantai 9. maaliskuuta 2009

Silmukkamysteeri

Pääsinpä tänään yhdistämään kaksi rakasta harrastusta, kun aamulla osui uusien geokätköjen listassa silmiin kätkö, jonka nimi herätti heti kiinnostuksen. Pakko oli kutoa ne koordinaatit esille (tuossa kuvassa on lappunen tarkoituksella mytyssä, ettei kukaan pääse lunttaamaan). Ei kyllä ole tietoa edes päästäänkö koskaan ko. kätköllä edes käymään. On sen verran kaukana meiltä kotoa. Mutta hauska oli kutoa ja arvailla mikäs numero seuraavaksi muodostuukaan??




Lisäksi sain tänään valmiiksi isäni kaulurin ja Salkkareita katsellessa aloittelin kynsikkäitä. Otin nekin nyt molemmat  kerralla puikoille. Aloitin kummankin omalta keränlopultaan, mutta oikeaa aloituskohtaa etsiessäni huomasin, että raidoitukset meni toisessa kerässä nurinpäin. Siis nyt jouduin aloittamaan toisen kerän päältä ja toisen sisältä, että saan kumpaankin kynsikkääseen raidat samassa järjestyksessä. Kerran huomasin Polkassa samanlaisen jutun, kun kudoin kahdet sukat peräjälkeen - toisiin sukkiin raidat tulivat päinvastaisessa järjestyksessä. Pitäisköhän laittaa Novitalle palautetta?

sunnuntai 8. maaliskuuta 2009

Purkautuvia pipoja ja silmukkamerkkejä


Tyttären pipokin sitten valmistui jo monta päivää sitten. Tein onteloneulepipon Novitan lehden ohjeella. Mutta sovittaessaan tytär totesi, että lanka (7 veljestä)  kutittaa häntä aivan liikaa. Ja vähän isokin oli - ja liian paksu kypärän alle kaiken lisäksi. Että pieleen meni täysillä. Sinällään ihan onnistunut pipo ja ajattelinkin jättää sen etsimään sopivaa käyttäjää.

Tänään ajattelin sitten vihdoin ja viimein päätellä piposta langanpäät. Mustan langan päättelin huolellisesti ja kun olin valkoista lankaa päättelemässä ja vähän vetäisin niin hupsista heijaa: pipo purkautui päälaelta. Tietääkseni päätin silmukat ihan normitavalla niinkuin aina - kai sitten päätellessä onnistuin jotenkin pujottamaan langan irti. No, totesin sitten, että pipo näköjään haluaa tulla puretuksi ja takaisin kerälle se sitten päätyi. Kesken purkamisen sentään älysin napata vielä kuvan, että edes jotain jää tästäkin projektista muistoksi.


Sen verran tykästyin tuohon malliin, että taidan jossakin vaiheessa tehdä itselleni tuollaisen pipon - mutta toisen värisen: tuo mustavalkoinen ei oikein innosta.
Isän sukatkin valmistuivat eilen. Kantapäätkin onnistui yhtäaikaa, vaikka kyllähän siinä välillä joutui vähän päätä raapimaan. Lisäksi huomasin kärkikavennuksia tehdessäni, että toisessa sukassa oli yksi silmukka enemmän (joku virhe varmaan kiilakavennuksissa) ja se selittikin sitten sen, miksi raidoitus tuppasi heittämään. Mutta kohtalaisen samannäköiset sukista kuitenkin tuli. Niiden kaveriksi aloitin sitten kauluria, joka sekin on jo miltei valmis. Settiin olisi tarkoitus kutoa vielä kynsikkäät samasta langasta.
Tuossa kaulurissa tarvitsi sitten silmukkamerkkejä, joita minulla ei ole koskaan ollutkaan. Viimeaikoina olen käyttänyt mieheltä lainaamiani uistinrenkaita, joissa on roikkunut langanpätkät estämässä holtitonta sormista sinkoilemista. Tänään sitten sain miehen kaivelemaan varastojaan ja vääntelemään minulle rautalankaa (tai oikeastaan tuo on kuparilankaa) ja tyttäreltä pihistin helmiä. Ja niinpä valmistui neljä silmukkamerkkiä.


Senverran on kauluri vielä kesken, että pääsin jo niitä testaamaan ja hyvin toimivat.





maanantai 2. maaliskuuta 2009

Kaksi sukkaa


Puikot tyhjeni ja kun tyttären pipoakaan en voi aloittaa ennenkuin pääsen ostamaan siihen langat, päätin sitten aloittaa isälleni syntymäpäivälahjaksi suunnittelemani sukat. Ja että vähän saisin haastetta noiden perussukkien tekemiseen, päätin vihdoin ja viimein opetella tekemään sukat yhtäaikaa.

Ensin kokeilin kahden pyöröpuikon kanssa, mutta eipä siitä tullut mitään. Ihan liikaa puikonpäitä, kaapeleita ties sun mitä. Kutakuinkin onnistuin solmimaan itseni siihen sekasotkuun. Vähällä olin jo tarttua sukkapuikkoihin, mutta ajattelin kuitenkin kokeilla vielä sukkien tekoa yhdellä pyöröllä ja kas kummaa: se tuntuikin yllättävän helpolta. Sen jälkeen kun sain taisteltua aloitussilmukat oikeaan järjestykseen puikoille.


Varret kasvaa, vaikka hitaalta tuntuukin. Varmasti tuohon hitaudentunteeseen vaikuttaa lanka ja puikot: tuntuvat Samoksen ja 4,5 mm puikkojen jälkeen aika ohuilta. Mutta kantapäitä kohti ollaan matkalla ja kauhulla jo odotankin kuinka niistä selviän. Pari kertaa olen jo onnistunut kutomaan sukat yhteenkin, mutta onneksi huomannut virheen heti seuraavalla kerroksella, ettei ole tarvinnut ylettömästi purkaa.
Hauskalta tuntuu sukankutominen noin ja varmasti tulen jatkossakin moista harrastamaan. Hihatkin on varmasti kätevä kutoa noin, kun ei tarvitse kerroksia laskella silmät sikkurassa että saa lisäykset kohdilleen. Aina sitä vaan näkyy voivan uutta oppia.

sunnuntai 1. maaliskuuta 2009

Purkamista


Hiihdon MM-kisoja seuratessa on miehen neuletakki edistynyt, mutta sitten tulikin jo kunnon takapakki. Olin onnellinen, kun sain saumatkin jo ommeltua ja annoin takin miehelle ensimmäistä kunnollista sovitusta varten. Ja niinhän siinä kävi, että hihat olivat liian pitkät. Mies kyllä sanoi, että välttää noinkin, mutta tiesin etten itse kestäisi katsella noita hihoja. Joten ne vaivalla pistellyt hihasaumat oli purettava. Kuinka olinkin ne niin tiukkaan ommellut?? Nopeampi ja helpompi juttu olikin sitten hihojen lyhennys.

Nyt olisi taas hihat valmiina odottamaan kiinnitystä. Täytyy kai ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa ompeluhommiin. Sitten olisi vielä monenmonta langanpäätä pääteltävinä ja vetoketjukin pitäisi ostaa ja kiinnittää...

Tytär tuossa äsken pyyteli jos tekisin hänelle uuden pipon. Suhteellisen ohut pitäisi kuulema olla, että mahtuu ratsastuskypärän alle ja väritoivomuksena  musta. Joku kiva malli pitäisi nyt löytää - siis sellainen että miellyttää äitiä tekovaiheessa ja tytärtä sittten käyttäjänä.

Viittä vaille valmis

Vielä puuttuisi vetoketju (joka on siis jossain kaupan hyllyllä). Hihatkin on nyt sopivan pituiset.